Burning Bright

Image: Pixabay, Kenneth Schulze It's almost two years since I started this blog. It's been a while since my last posting. Recently, I was in a car crash. A moose ran onto the road and hit my car, the poor thing. Or rather, I crashed into it as it was crossing the road. The poor creature hit my door, the driver's door, rolled over the roof and continued on its way. At 80 kms per hour, there's really nothing you can do if they are right there. Well, I managed to hit the brakes maybe for some parts of a second before the crash. I'm still here! Still alive. Not all survive to tell their story. I wish to go back to my first posting, The Tyger, by William Blake. The Tyger/ William Blake (1757 - 1827) Tyger! Tyger! burning bright, In the forests of the night, What immortal hand and eye Could frame thy fearful symmetry? In what distant deeps or skies, Burnt the fire of thine eyes? On what wings dare he aspire? What the hand dare seize the fire? And what shoulder, and what ...

Olen viime aikoina tutustunut netin kautta muutamaan toimijaan, joiden työ perustuu mm. Stephen Porgesin (1995) polyvagaaliteoriaan eli käsitykseen siitä, kuinka kehomme sympaattinen ja parasympaattinen hermosto reagoivat stressaavissa, vaikeissa ja traumaattisissa tilanteissa, miten nämä kehon reaktiot vaikuttavat toimintakykyymme, kuinka kehon reaktioihin voi vaikuttaa ja omaa resilienssiään kehittää, sekä miten ymmärrys ja tietoisuus näistä kehon reaktioiden lainalaisuuksista pitäisi ottaa huomioon vaikkapa työyhteisöissä ja työotteissamme. Käsitteet traumatietoisuus ja traumainformoitu työote liitetään usein pelkästään lääkäreihin tai terapeutteihin tai suurempiin yhteiskunnallisiin ja maailmanlaajuisiin kriiseihin, kuten pandemioihin tai sotiin, tai henkilökohtaisiin kriiseihin, kuten onnettomuuteen, vakavaan sairastumiseen, läheisen kuolemaan tai koettuun väkivaltaan. Näin ymmärsin teeman itsekin, ennen kuin aloin tutustua asiaan tarkemmin. Itse asiassa tiivistäisin traumati...