Traumatietoinen työote on kokonaisvaltainen työote

Olen viime aikoina tutustunut netin kautta muutamaan toimijaan, joiden työ perustuu mm. Stephen Porgesin (1995) polyvagaaliteoriaan eli käsitykseen siitä, kuinka kehomme sympaattinen ja parasympaattinen hermosto reagoivat stressaavissa, vaikeissa ja traumaattisissa tilanteissa, miten nämä kehon reaktiot vaikuttavat toimintakykyymme, kuinka kehon reaktioihin voi vaikuttaa ja omaa resilienssiään kehittää, sekä miten ymmärrys ja tietoisuus näistä kehon reaktioiden lainalaisuuksista pitäisi ottaa huomioon vaikkapa työyhteisöissä ja työotteissamme.

Käsitteet traumatietoisuus ja traumainformoitu työote liitetään usein pelkästään lääkäreihin tai terapeutteihin tai suurempiin yhteiskunnallisiin ja maailmanlaajuisiin kriiseihin, kuten pandemioihin tai sotiin, tai henkilökohtaisiin kriiseihin, kuten onnettomuuteen, vakavaan sairastumiseen, läheisen kuolemaan tai koettuun väkivaltaan.

Näin ymmärsin teeman itsekin, ennen kuin aloin tutustua asiaan tarkemmin. Itse asiassa tiivistäisin traumatietoisen toimintatavan näin: Se tarkoittaa ymmärrystä siitä, että kaikki se, mitä elämässä tapahtuu, voi koetulla merkittävyydellään horjuttaa ihmisen toimintakykyä tai vaikeuttaa "normaaliin" palautumista.

Resilienssillä puolestaan tarkoitetaan yksilön psykologista kykyä selvitä ja palautua stressaavista, vaikeista, jopa traumaattisista tilanteista, tapahtumista tai elämänvaiheista. Resilienssi on kuitenkin myös yhteisön kyky, jota yhteisöt voivat kehittää.

Resilienssinäkökulman elähdyttävintä antia mielestäni on nimenomaan se, että ihminen ymmärretään kokonaisvaltaisesti, kehollisena, sosiaalisena ja yhteisöllisenä olentona, joten resilienssiä vahvistavat voimavarat ovat myös kokonaisvaltaisia ja yhteisöllisiä, eivät vain yksilöllisiä ja psyykkisiä.

Toimijoita, joihin olen tutustunut verkossa, ovat The Embody Lab, Global Resilience Summit ja sen taustajärjestö Heart Mind Institute, sekä Suomessa ja suomeksi toimiva Iloa ja toivoa.

Näiden toimijoiden toimintaperiaatteet korostavat, Porgesin teoriaa seuraten, että ihmisen oma tietämys ja tietoisuus resilienssistä ja stressaavien, vaikeiden tai traumaattisten tapahtumien aiheuttamista kehollisista reaktioista sekä näihin suhtautuminen ja asennoituminen vaikuttavat merkittävästi hyvinvointiin ja palautumiseen. 

Mainitsemani traumatietoisen työotteen ohjaajat ja kouluttajat ovat myös kokonaisvaltaisesti ihmisen ja ihmisyyden hahmottavia. Ihminen ei ole pelkkä fyysinen olento, vaan psyykkinen, henkinen, fyysinen ja sosiaalinen olento. Tämä ymmärrys on vahvasti mukana heidän toimintaperiaatteissaan ja -filosofioissaan. Henkisyyttä, spiritualiteettia tai mindfulness-näkökulmaa ei siis myöskään suljeta pois voimavaroista kuten monesti länsimaisessa tiedeperinteessä on aiemmin tehty. Onhan tutkimuksissa todettu jo vuosikymmeniä, kuinka henkisyys voi olla yksi niistä voimavaroista, joka merkittävästi edistää ja vahvistaa resilienssiä. Viimeisimpänä Hesarin tiivistetty juttu tutkimuksista, joissa selvisi, kuinka ihmisen oma mieli vaikuttaa hyvinvointiin, sairastumiseen ja sairaudesta toipumisen prosessiin.

Kuva: Susanna Kohonen

Olen kirjoittanut tässä blogissani aiemmin neurotieteiden viimeaikaisista tutkimuksista siitä, mitä aivot oikeastaan tekevätkään ja miten kehotietoisuus syntyy muuallakin kehossa kuin pelkästään aivojen kautta. Traumatietoisuus ja resilienssi liittyvät tähän olennaisesti - ymmärryksemme oman itsemme toiminnasta auttaa meitä auttamaan itseämme. Kyse on itsemyötätunnon ja sen kautta psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin vahvistamisesta. 

Kytkökset työhyvinvointiin ovat ilmeiset, ja siksi traumainformoidun työotteen soisi olevan työnantajienkin kiinnostuksen kohteena.  Työhyvinvointi puolestaan vaikuttaa suoraan niin sanottuun tehokkuuteen, vahvistaa "työn imua" ja vähentää sairauslomapäivien tarvetta.

Traumainformoitu työote opettajan näkökulmasta vaikuttaa suoraan ja kokonaisvaltaisesti pedagogiikkaan, kurssien suunnittelusta, materiaalien valinnasta, oppimisympäristöjen rakenteesta työ- ja toimintamuotojen sekä arviointikäytäntöjen ja -menetelmien valintaan saakka. Oltiin sitten verkossa, luokkatiloissa tai saleissa tai kaikissa niissä.