"Uusi normaali" - Paluu ihmisyyteen

Kuva: Susanna Kohonen

"Keho tietää joskus aivoja paremmin", otsikoi HS Viikko 09/2021.  "Kehon ja aivojen piilevän vuorovaikutuksen tutkimus on nousussa." 

Kehotietoisuus, kehollinen tietoisuus, kehon muisti, kehoaisti. 

Vielä vähän aikaa sitten näille olisi naurettu huuhaana. Samoin kuin jotkut edelleen nauravat draamakasvatuksen eli draamapedagogiikan tarpeellisuudelle ja tarpeelle saada Suomessakin draama perusopetuksen opetussuunnitelmaan omaksi aineekseen. Me draamaihmiset joudumme Suomessa edelleen argumentoimaan, että draama ei suinkaan ole "pelkää draamaa" eli näyttelemistä, vaan kokonainen ihmis- ja oppimiskäsitys: Luovuutta, kriittistä ajattelua, kokonaisvaltaisuutta, empatiataitoja, myötätuntotaitoja, ongelmanratkaisutaitoja, kehollisuutta.

Kehoaisti välittää tietoa kehostamme, "omasta fysiologisesta olemisestamme", ja  kehoaistin välittämät viestit ovat todennäköisesti merkityksellisempiä "kuin ulkoinen tieto, erityisesti minuuden kokemuksen kannalta", kuten Hesarin haastattelema aivotutkimuskeskuksen johtaja Tiina Parviainen Jyväskylän yliopistosta asian muotoilee. 

Neurotieteilijä Antonio Damasio Kalifornian yliopistosta puolestaan toteaa Hesarin mukaan New Scientist -lehdessä, että "kehosta välittyvät signaalit ovat (...) keskeinen osa minuutta ja ne rakentavat itsetuntoa." Ranskalaisen neurotieteen tutkija Catherine Tallon-Baudry'n kerrotaan esittävän, että "autonomisen hermoston välittämällä tiedolla on keskeinen merkitys ihmisen minuuden ja olemisen kokemuksessa, muutenkin kuin tunnekokemuksen osana".

Keho osallistuu siis suoraan tietoisuuteen, mieleen ja minuuteen - ilman, että sen viestien tarvitsee mennä aivojen kautta.

Eläköön kehollisuus ja kehoa, eri aisteja sekä tunteita ja mieltä aktivoivat oppimismenetelmät!

Olen opettajana usein johdatellut kokemuksellisiin ja toiminnallisiin tehtäviin agitaattorina: "Emmehän me tässä istu pelkkinä aivoina; minä ainakin näen ihan kokonaisia ihmisiä edessäni."

Ihminen on kokonaisuus. Mutta milloin viimeksi olet kokenut, että oppiminen olisi kokonaisvaltaista?

Oppiminen, kuten ihminenkin, on kehollista, kehossa tapahtuvaa, kehossa olevaa. Se saa energiaa ja edistyy vuorovaikutteisuudessa. Oppiminen on kokonaisvaltaisimmillaan kehomuistia ja kehollista tietoisuutta aktivoivaa vuorovaikutusta.

Ihmisen kokonaisuus on vielä suurelta osin mysteeri länsimaiselle lääketieteelle ja ihmiskuvalle. Vähän kuten käsitys maailmasta, taivaankappaleista ja niiden liikkeistä alkoi muuttua mm. Galileo Galilein ja Tyko Brahen laskelmien ja havaintojen kautta 1500-luvun lopulta lähtien, taidamme olla pikku hiljaa samankaltaisen laajentuvan ja monipuolistuvan ihmiskäsitys- ja oppimiskäsityspohdinnan kynnyksellä.

Jospa korona-aika ja käynnissä oleva keskustelu uudesta normaalista veisi meidät jonkin sellaisen äärelle, mikä meiltä on päässyt aiemmin unohtumaan kaiken kiireen ja hulabaloon keskellä: Ihminen kokonaisuutena.

Uuteen normaaliin orientoituessamme eri puolilla maailmaa on kokonaisvaltainen asenne onneksi säteilemässä läpi muissakin muodoissa. Esimerkiksi University of Queenslandin lääketieteen tiedekunta järjesti yhdessä saman yliopiston psykologian laitoksen tutkimusryhmän Compassionate Mind kanssa tammi- maaliskuussa webinaarisarjan otsikolla Compassion and the New Normal, eli myötätunto ja uusi normaali. 

Ihmisyys, inhimillisyys, myötätunto, empatia - ovatko nämä edelleen epämuodikkaita termejä? Yhtä epämuodikkaita kuin tunneäly, kehoaisti tai kehomuisti vielä vähän aikaa sitten? Yhtä epämuodikkaita kuin kestävä kehitys vielä vähän aikaisemmin?

Anne-Marie Scott Athabasca University'stä ottaakin kestävän kehityksen näkökulman mukaan uuteen normaaliin orientoitumisessa. Hän painottaa, että opiskelijoista ja henkilökunnasta huolenpitäminen ja välittäminen, toisin sanoen myötätunto, on kestävän kehityksen mukaista toimintaa. 

Toivottavasti tästä tulee uutta normaalia!