Burning Bright

 I remember sitting at the kitchen table with my father a couple of years ago, looking out over the snow-covered yard. There was a rustle in the old rowan tree: Once again, I was amazed at the number of tits at my parents' bird feeder. Great tits, Eurasian blue tits, willow tits, coal tits. - Hey, is that a coal tit, I asked Dad, who had done his Master's thesis on tits at the University of Turku in the late 1970's. His research project included hours of winter-time observation, with binoculars, no tech assisted business back then, at the bird feeder of the Ruissalo research station. He continued his observation routine over three winters. Three winters! Who would do such research nowadays!  Headline: "The virtue of a tit researcher is patience". Martti Kohonen in the photo. Publication date unknown, late 1970s, Helsingin Sanomat. Dad hardly looked at the bird feeder and said, "Yes, it’s a coal tit". - How can you tell that, you barely turned your head, ...

Muistan, kun pari vuotta sitten istuimme isän kanssa keittiön pöydän ääressä ja katselin ulos lumenpeittämää pihaa. Pihan pihlajassa kävi suhina: ihmettelin jälleen kerran vanhempieni lintulaudalla käyvien tinttien määrää. Talitiaisia, sinitiaisia, hömötiaisia.  - Hei, onkos tuo kuusitiainen, kysyin isältä, joka oli 70-luvun lopulla tehnyt maisterintutkielmansa Turun yliopiston Ruissalon tutkimuspisteellä tiaisten talvisyömistä kolmena talvena kiikareilla tarkkaillen. (Kolmena! Kuka tällaista tutkimusta enää nykyään tekisikään!)  Otsikko "Tiaistutkijan hyve on kärsivällisyys". Kuvassa Martti Kohonen. Julkaisupäivämäärä ei tiedossa, 1970-luvun loppu, Helsingin Sanomat. Isä tuskin vilkaisi lintulaudalle päin ja sanoi, että kuusitiainen on. - Mistä sinä sen kerkesit muka nähdä, hädin tuskin käänsit päätä, eikä silmälasitkaan ole päässä, haha, haastoin tulkintaa. - Sen näkee olemuksesta, totesi isä ja kääntyi kahvimukinsa puoleen, selkä hieman kumarassa. Jäin tuijottamaan kymmeni...