Burning Bright

Kävin hiihtämässä tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna.  Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt hetkinen! Kuva: Susanna Kohonen Kehoni tosin muisti kaiken. Myös sen jäkityksen, mikä jalkapohjiin tulee silloin, kun pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa taas hiihtää. Aina sama juttu, vaikka kuinka lämmittelisi ja venyttelisi ennen hiihtämistä. Kehomme ovat kuulemma viisaita. Muistavat kuulemma kaiken Muistaakohan kehoni sen, miltä tuntuu olla samassa kokoushuoneessa työkavereiden kanssa tai samassa luokkatilassa opiskelijoiden kanssa, kunhan sinne asti päästään! Miltä tuntuu se, ettei tarvitse ilmaisuaan ja olemistaan enää rajoittaa pelkkään ruutuun tai verkkoon. Miltä tuntuu lounastaa yhdessä työkavereiden kanssa, juoda kupponen teetä jutustellen ja valittaen ruuhkasta, pitkistä jonoista ja täyteen varatuista pöydistä. Ikävöin sitä. Olen jo aikalailla väsynyt pelkkään etätyöhön ja pelkkään verkossa tapahtuvaan vuorovaikutukseen työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa. Ehdotank...

I went skiing today for the first time this winter.  It's been a while!  I don't think I did any cross-country skiing last winter... Image: Susanna Kohonen My body remembered it, though. All of it. Including the pain in the soles of my feet after not having used the skis for a long time. Every time the same thing, no matter how well you warm up and stretch before skiing. Our bodies are wise. They remember everything, apparently.  I wonder if my body remembers what it feels like to be in the same meeting room with colleagues or in the same classroom with students, once we get there! What it feels like not to have to restrict myself only to what can be done through the screen and online. What it feels like to have lunch together in the cafeteria and to chit-chat with fellow teachers over a cup of tea of coffee, while complaining about the rush hour, long queues, and crowded lobby. I have to say I am so looking forward to that time.  I am getting rather worn out of remo...