Burning Bright

  Stonehenge, jota voidaan pitää kulttuurin tuotoksena. Entä sen rakentamisen prosessit, protokollat, syyt, konteksti? Kuva: Pixabay.   Viisaus ei ole kulttuurin tuotoksissa, vaan kulttuurin prosesseissa ja protokollissa.  (Yunkaporta 2023,  Right Story, Wrong Story: Adventures in Indigenous Thinking , s. 201, oma suomennos). Tämän lainauksen myötä haluan kutsua meidät pohtimaan siitä, miten hahmotamme vuorovaikutuksen, ihmissuhteiden ja välittämisen merkityksen opetustyössä. Maailmassa, jossa usein keskitytään vain valmiisiin lopputuloksiin (siihen, mitä luomme, mitä tuotamme, mitä luulemme tietävämme, mitä käytämme, esim. kirjoja, tekstejä, taidetta, musiikkia, jne.), Yunkaporta muistuttaa meitä siitä, että todellinen viisaus ei ole kulttuurin tuotoksissa, vaan niitä toisintavissa vuorovaikutteisissa järjestelmissä. (Yunkaporta käyttää termiä protokolla viitatessaan toimintatapoihin ja käytäntöihin, joita kuhunkin Australian alkuperäiskansaan kuuluvan tulee nouda...

Stonehenge, an example of what we may consider an important cultural artifact. What about the context, the meaning, the purpose, the protocols, the processes? Image: Pixabay. Wisdom is not in cultural things, but in cultural processes and protocols. With this quote  (Yunkaporta, T., 2023, Right Story, Wrong Story: Adventures in Indigenous Thinking , p. 201), I would like to invite us into a profound reorientation of how we think about interaction, relationality, and care, as well as their role in teaching. In a world often obsessed with finalised outputs (what we think we know, what we produce, what we create, what we consume, for example different forms of knowledge, art, music, stories, texts, and so on), Yunkaporta reminds us that true wisdom lies not in the artifacts of culture, but in the living systems of relationship and behaviour that sustain the situated co-creation of what could be called 'culture'. As a teacher, I find this insightful when thinking about pedagogies o...

  Rekku-koira, oma Zen-mestarini. Uusi lukuvuosi on alkanut ja moni meistä opettajista, tutkijoista ja hallinnon työntekijöistä saatamme tuntea olomme kuormittuneeksi jo ennen kuin olemme edes kunnolla päässeet alkuun. Jatkuvien uusien vaatimusten ja muutosten vauhti voi tuntua raskaalta. Silti kaiken alla kytee kipinä: kaipuu merkitykselliseen työhön ja rauhalliseen, levolliseen mieleen arjen taustavoimana. Nyt on sopiva hetki kirkastaa tarkoitustamme, löytää tässä kaikessa Zen ja muistuttaa itseämme siitä, miksi työmme on tärkeää. Ääniä kentältä: OER25 Kesäkuussa järjestettiin 16. vuosittainen Open Education eli tuttavallisemmin OER-konferenssi, jonka kantavana teemana oli “Speaking Truth to Power: Open Education and AI in the Age of Populism” . Osallistujia kutsuttiin pohtimaan avoimen pedagogiikan, teknologian, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja vallankäytön risteyskohtia korostaen sitä, että avoin koulutus ei tarkoita vain avoimia oppimateriaaleja tai avointa pääsyä vaikka...

  In the photo: Rekku the dog, my Zen master. As we step into the new academic year, many of us instructors, researchers, administrators may feel fairly burdened and overstretched before we have even started. We carry the weight of demands and change that may feel relentless. Yet beneath that fatigue lies a spark: a deep longing for meaningful work and for a peaceful, restful mindset in it all. There’s no better moment than now to rejuvenate our purpose, find our Zen, and remind ourselves why our work matters. Voices from the field: OER25 in London This past June, the 16th Annual Open Education Conference (OER25) unfolded in London, under the stirring theme “ Speaking Truth to Power: Open Education and AI in the Age of Populism ”. The gathering invited the participants to examine the intersections of open pedagogy, technology, and social justice, recognising that open education isn’t just about access or resources, but about agency, equity, and integrity in turbulent times ...