Meille opettajille on kerrottu jo pitkään, että opetusta pitäisi digitalisoida, siirtää virtuaaliseen ympäristöön. Tuosta vaan, ota käyttöön se ja tämä ohjelma, nämä digitaaliset alustat, loraus virtuaalisia oppimisympäristöjä, ripaus äppejä, hyppysellinen oppeja, sirottele sekaan laivstriimiä, hämmennä mukaan videoita, tallenna, editoi, jaa pilvestä, ai niin ja muista lisätä tekstitykset tai sitten ota videot pois hetimiten.
Hyppysellinen oppeja? Niitä on tosiaan tulvinut eri tuuteista koronakevään myötä. Best practices, hyviä malleja, tsekkaa nämä viisi keinoa verkkovälitteisen opetuksen sujumiseksi, lue nämä yhdeksänkymmentäviisi virtuaalisuuden katedraalin oveen naulattua online-teesiä, hei plagioiko opiskelijasi ja huijaako etätenteissä - tässä sulle algoritmiä ja valvontakamerapalvelua. Paljasta pinnarit: kysy yllättäviä yksilöityjä kysymyksiä laivstriimissä. - Anteeksi kuinka?
En minä tämmöiseksi opettajaksi ikinä halunnut...
Mitä minä oikein olen tekemässä? Miksi? Mitä arvomaailmaa välitän ja viestitän valinnoillani ja toiminnallani, niin verkossa kuin luokkatiloissakin?
Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan täysin verkkovälitteinen opetus ei voi olla yhtä kuin lähiopetuksen siirtäminen nettiin. Tarvitaan erilaista lähestymistapaa. Ennen kaikkea tarvitaan inhimillistä näkökulmaa.
Oman kokemukseni perusteella väitän, että verkko- ja monimuotopedagogian korostuminen ja verkkovälitteiseen opetukseen siirtyminen vaatii opettajilta oman ammatti-identiteetin muokkaamista ja uudelleen rakentamista, oli taustalla lähiopetuskokemusta kuinka vähän tai paljon tahansa.
Vain oman ammatti-identiteetin muokkaaminen ja uudelleen rakentaminen voi varmistaa sen, että
a) sekä opettajat että opiskelijat saavat oppimisprosesseistaan mielekkäitä kokemuksia ja siten pysyviä ja hyviä tuloksia;
b) opettajan työhyvinvointi ja yleinen hyvinvointi säilyy ja jopa paranee;
c) opiskelijoiden opiskeluhyvinvointi ja yleinen hyvinvointi säilyy ja jopa paranee.
************
Lukusuositus:
RadicalHope. A Teaching Manifesto. Gannon, K.M. 2020. West Virginia University Press.
Comments
Post a Comment