Burning Bright

Kuva: Ionan saari, Skotlanti. Kun jouduin muuntamaan kaiken opetukseni verkkoon vuosia sitten, ajattelin, että opettajan urani taitaa kohta riittää minulle. En pidä siis ollenkaan outoina OAJ:n teettämän kyselyn tuloksia , joiden mukaan jopa kuusi kymmenestä opettajasta alkoi harkita ammatinvaihtoa koronan etäopetuspakon aikana. Aiemmin blogissani olen kirjoittanut paradoksista , jonka kanssa olen paininut useita vuosia: Kuinka yhdistää kokemuksellinen, kehollinen, kokonaisvaltainen oppiminen digitaaliseen pedagogiikkaan. " Luulin, että verkkovälitteisyys veisi iäisesti yhä kauemmas pois inhimillisyydestä," kirjoitin.  En ole vielä löytänyt ratkaisua, vaikkakin ratkaisun palasia . On se edelleenkin paradoksi; enhän voi olla virtuaalisesti koskaan samalla tavalla läsnä kuin samassa huoneessa toisten ihmisten kanssa.  Mutta mystikkojen tavoin uskon pohdiskeluun, sisäiseen katselemiseen eli kontemplaatioon. Toisin sanoen, pohtiessani kahta toistensa vastakohdilta vaikuttavaa asi...

At the Isle of Iona, Scotland (2018). Image by Susanna Kohonen. Let’s recognise “(…) the legitimacy of a pedagogy that dares to subvert the mind/body split and allow us to be whole in the classroom, and as a consequence wholehearted.”  –bell hooks, Teaching to Transgress: Education as the Practice of Freedom , p. 193. I experienced a crisis a few years ago, having to transform and re-design all my teaching from on-campus to online, due to faculty requirements. From then on, I have grappled with a paradox I thought I could never solve: How to combine embodied, experiential learning and digital pedagogy. I still consider it a paradox. But like the mystics, I believe in contemplation: You can hold on to and inwardly consider from a peaceful, non-confrontational stance, that is, contemplate, the seemingly opposite elements of the paradox, even though they may seem totally incompatible. Something, some sort of answers, will start to emerge. During Digital Pedagogy Lab (DPL) 2021 , in m...

  Sometimes one image is worth a thousand words. I sometimes feel exactly like this. That's when I know it is time to switch off the laptop and get out into the woods or into the backyard, listen to the wisdom of the birds, or the hum of wind in the pine trees. Thank you for sharing the video and for the permission to use it, Lecturer Marjaana Tuovinen from Savonia University of Applied Sciences, and her cat, Birra!

Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.  Haluaisin silloin tällöin tehdä saman omalle läppärilleni! Silloin on aika panna koneet kiinni ja lähteä ulos kuuntelemaan lintujen viisautta tai tuulen huminaa männyissä. Kiitos videon jakamisesta ja käyttöluvasta, lehtori Marjaana Tuovinen Savonia AMK:sta, ja Birra-kissa!

Pakkopullaa? Kuva: Pixabay Itä-Suomen yliopiston johdon järjestämät Tietotori-infotilaisuudet ovat alusta asti olleet parasta mahdollista työhyvinvoinnin edistämistä. Virallisen info-striimin rinnalla kulkee nimittäin presemo-chätti, joka mahdollistaa nimettömän kommentoinnin tiedotustilaisuuksien aikana. Näistä presemo-chäteistä on tullut varsinkin koronan aikana mitä parhain itselle nauramisen ja huumorin lähde - naurun parantava voima on tullut taas omakohtaisesti todistettua. Jos otat itsesi ensin liian tosissaan, älä huoli,   pian jo räkätät kaksinkerroin. Esimerkiksi tänään 18.3. klo 15-16 järjestetyn tietotorin yhteydessä lanseerattiin seuraavat tunnisteet: #pakkopulla: Kun työnantajan pelätään järjestävän pakollisia samanaikaisia nettikahvitteluhetkiä yhteisöllisyyden rakentamiseksi. #kaktus tai #KaktusAhterissa: Kun presemossa vain vingutaan ja valitetaan kaikesta. Mikään ei ikinä toimi, mikään ei ikinä ole kunnossa, kaikki menee aina pieleen. Alaluokat: #KaktusviinaaAhter...

Image by Susanna Kohonen "The body sometimes knows better than the brain", declares a headline in the Finnish Helsingin Sanomat . Research on the hidden interaction between body and brain is on the increase, HS reports.   Body memory or body-based memory, visceral consciousness, subjectivity and self-awareness in the form of sensory awareness - these would have been called nonsense and laughed at just a little while ago.  Humanity, compassion, empathy - are these concepts that are still not fashionable enough to use? "Too soft"? Let's keep in mind that a while ago, also the concepts of  emotional intelligence ,  highly sensitive persons , as well as   visceral sensory neuroscience , and even  sustainable development , were considered humbug. In the same way, some still laugh at and consider it humbug to include Drama Education and the subject of Drama in the Finnish national core curriculum for basic education . Drama is not just drama, as we drama p...

Kuva: Susanna Kohonen "Keho tietää joskus aivoja paremmin", otsikoi HS Viikko 09/2021.  "Kehon ja aivojen piilevän vuorovaikutuksen tutkimus on nousussa."   Kehotietoisuus, kehollinen tietoisuus, kehon muisti, kehoaisti.  Vielä vähän aikaa sitten näille olisi naurettu huuhaana. Samoin kuin jotkut edelleen nauravat draamakasvatuksen eli draamapedagogiikan tarpeellisuudelle ja tarpeelle saada Suomessakin draama perusopetuksen opetussuunnitelmaan omaksi aineekseen. Me draamaihmiset joudumme Suomessa edelleen argumentoimaan, että draama ei suinkaan ole "pelkää draamaa" eli näyttelemistä, vaan kokonainen ihmis- ja oppimiskäsitys: Luovuutta, kriittistä ajattelua, kokonaisvaltaisuutta, empatiataitoja, myötätuntotaitoja, ongelmanratkaisutaitoja, kehollisuutta. Kehoaisti välittää tietoa kehostamme, "omasta fysiologisesta olemisestamme", ja  kehoaistin välittämät viestit ovat todennäköisesti merkityksellisempiä "kuin ulkoinen tieto, erityisesti minuu...

Kävin hiihtämässä tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna.  Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt hetkinen! Kuva: Susanna Kohonen Kehoni tosin muisti kaiken. Myös sen jäkityksen, mikä jalkapohjiin tulee silloin, kun pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa taas hiihtää. Aina sama juttu, vaikka kuinka lämmittelisi ja venyttelisi ennen hiihtämistä. Kehomme ovat kuulemma viisaita. Muistavat kuulemma kaiken Muistaakohan kehoni sen, miltä tuntuu olla samassa kokoushuoneessa työkavereiden kanssa tai samassa luokkatilassa opiskelijoiden kanssa, kunhan sinne asti päästään! Miltä tuntuu se, ettei tarvitse ilmaisuaan ja olemistaan enää rajoittaa pelkkään ruutuun tai verkkoon. Miltä tuntuu lounastaa yhdessä työkavereiden kanssa, juoda kupponen teetä jutustellen ja valittaen ruuhkasta, pitkistä jonoista ja täyteen varatuista pöydistä. Ikävöin sitä. Olen jo aikalailla väsynyt pelkkään etätyöhön ja pelkkään verkossa tapahtuvaan vuorovaikutukseen työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa. Ehdotank...

I went skiing today for the first time this winter.  It's been a while!  I don't think I did any cross-country skiing last winter... Image: Susanna Kohonen My body remembered it, though. All of it. Including the pain in the soles of my feet after not having used the skis for a long time. Every time the same thing, no matter how well you warm up and stretch before skiing. Our bodies are wise. They remember everything, apparently.  I wonder if my body remembers what it feels like to be in the same meeting room with colleagues or in the same classroom with students, once we get there! What it feels like not to have to restrict myself only to what can be done through the screen and online. What it feels like to have lunch together in the cafeteria and to chit-chat with fellow teachers over a cup of tea of coffee, while complaining about the rush hour, long queues, and crowded lobby. I have to say I am so looking forward to that time.  I am getting rather worn out of remo...