Burning Bright

  Sometimes one image is worth a thousand words. I sometimes feel exactly like this. That's when I know it is time to switch off the laptop and get out into the woods or into the backyard, listen to the wisdom of the birds, or the hum of wind in the pine trees. Thank you for sharing the video and for the permission to use it, Lecturer Marjaana Tuovinen from Savonia University of Applied Sciences, and her cat, Birra!

Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.  Haluaisin silloin tällöin tehdä saman omalle läppärilleni! Silloin on aika panna koneet kiinni ja lähteä ulos kuuntelemaan lintujen viisautta tai tuulen huminaa männyissä. Kiitos videon jakamisesta ja käyttöluvasta, lehtori Marjaana Tuovinen Savonia AMK:sta, ja Birra-kissa!

Pakkopullaa? Kuva: Pixabay Itä-Suomen yliopiston johdon järjestämät Tietotori-infotilaisuudet ovat alusta asti olleet parasta mahdollista työhyvinvoinnin edistämistä. Virallisen info-striimin rinnalla kulkee nimittäin presemo-chätti, joka mahdollistaa nimettömän kommentoinnin tiedotustilaisuuksien aikana. Näistä presemo-chäteistä on tullut varsinkin koronan aikana mitä parhain itselle nauramisen ja huumorin lähde - naurun parantava voima on tullut taas omakohtaisesti todistettua. Jos otat itsesi ensin liian tosissaan, älä huoli,   pian jo räkätät kaksinkerroin. Esimerkiksi tänään 18.3. klo 15-16 järjestetyn tietotorin yhteydessä lanseerattiin seuraavat tunnisteet: #pakkopulla: Kun työnantajan pelätään järjestävän pakollisia samanaikaisia nettikahvitteluhetkiä yhteisöllisyyden rakentamiseksi. #kaktus tai #KaktusAhterissa: Kun presemossa vain vingutaan ja valitetaan kaikesta. Mikään ei ikinä toimi, mikään ei ikinä ole kunnossa, kaikki menee aina pieleen. Alaluokat: #KaktusviinaaAhter...

Image by Susanna Kohonen "The body sometimes knows better than the brain", declares a headline in the Finnish Helsingin Sanomat . Research on the hidden interaction between body and brain is on the increase, HS reports.   Body memory or body-based memory, visceral consciousness, subjectivity and self-awareness in the form of sensory awareness - these would have been called nonsense and laughed at just a little while ago.  Humanity, compassion, empathy - are these concepts that are still not fashionable enough to use? "Too soft"? Let's keep in mind that a while ago, also the concepts of  emotional intelligence ,  highly sensitive persons , as well as   visceral sensory neuroscience , and even  sustainable development , were considered humbug. In the same way, some still laugh at and consider it humbug to include Drama Education and the subject of Drama in the Finnish national core curriculum for basic education . Drama is not just drama, as we drama p...

Kuva: Susanna Kohonen "Keho tietää joskus aivoja paremmin", otsikoi HS Viikko 09/2021.  "Kehon ja aivojen piilevän vuorovaikutuksen tutkimus on nousussa."   Kehotietoisuus, kehollinen tietoisuus, kehon muisti, kehoaisti.  Vielä vähän aikaa sitten näille olisi naurettu huuhaana. Samoin kuin jotkut edelleen nauravat draamakasvatuksen eli draamapedagogiikan tarpeellisuudelle ja tarpeelle saada Suomessakin draama perusopetuksen opetussuunnitelmaan omaksi aineekseen. Me draamaihmiset joudumme Suomessa edelleen argumentoimaan, että draama ei suinkaan ole "pelkää draamaa" eli näyttelemistä, vaan kokonainen ihmis- ja oppimiskäsitys: Luovuutta, kriittistä ajattelua, kokonaisvaltaisuutta, empatiataitoja, myötätuntotaitoja, ongelmanratkaisutaitoja, kehollisuutta. Kehoaisti välittää tietoa kehostamme, "omasta fysiologisesta olemisestamme", ja  kehoaistin välittämät viestit ovat todennäköisesti merkityksellisempiä "kuin ulkoinen tieto, erityisesti minuu...

Kävin hiihtämässä tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna.  Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt hetkinen! Kuva: Susanna Kohonen Kehoni tosin muisti kaiken. Myös sen jäkityksen, mikä jalkapohjiin tulee silloin, kun pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa taas hiihtää. Aina sama juttu, vaikka kuinka lämmittelisi ja venyttelisi ennen hiihtämistä. Kehomme ovat kuulemma viisaita. Muistavat kuulemma kaiken Muistaakohan kehoni sen, miltä tuntuu olla samassa kokoushuoneessa työkavereiden kanssa tai samassa luokkatilassa opiskelijoiden kanssa, kunhan sinne asti päästään! Miltä tuntuu se, ettei tarvitse ilmaisuaan ja olemistaan enää rajoittaa pelkkään ruutuun tai verkkoon. Miltä tuntuu lounastaa yhdessä työkavereiden kanssa, juoda kupponen teetä jutustellen ja valittaen ruuhkasta, pitkistä jonoista ja täyteen varatuista pöydistä. Ikävöin sitä. Olen jo aikalailla väsynyt pelkkään etätyöhön ja pelkkään verkossa tapahtuvaan vuorovaikutukseen työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa. Ehdotank...

I went skiing today for the first time this winter.  It's been a while!  I don't think I did any cross-country skiing last winter... Image: Susanna Kohonen My body remembered it, though. All of it. Including the pain in the soles of my feet after not having used the skis for a long time. Every time the same thing, no matter how well you warm up and stretch before skiing. Our bodies are wise. They remember everything, apparently.  I wonder if my body remembers what it feels like to be in the same meeting room with colleagues or in the same classroom with students, once we get there! What it feels like not to have to restrict myself only to what can be done through the screen and online. What it feels like to have lunch together in the cafeteria and to chit-chat with fellow teachers over a cup of tea of coffee, while complaining about the rush hour, long queues, and crowded lobby. I have to say I am so looking forward to that time.  I am getting rather worn out of remo...

  Wait, I can't hear you! Turn your microphone on. Try again.  Image: Courtesy of Päivi Tauru. Her Finnish Spitz, Kaja, taking part in a Teams meeting. Phew, I don't think I have ever been happier about Christmas break than this year! I got my human to come out and play with me in the snow, too. Many times! Yeay! Oh yeah, I'm also looking forward to the New Year snow games. Except for the fireworks that some humans seem to need so much. My New Year's wish is that you all could also take me into consideration when planning your online meetings and online lessons for the next semester. You see, for one, I can't see all colours very well.  I could smell everything VERY well indeed, but for some reason the screen sharing doesn't include scent sharing. Now why is that? Didn't anyone consider us dogs when planning this system?  Well, usually I fall asleep under the desk and just snore at your meetings, anyhow. And then, you know, sometimes it is SOOO hard to just ...

Kuva: Päivi Tauru. Suomenpystykorva Virkalan Kaarina eli Kaja Teams-palaverissa. *) Hee. Nyt pätkii. Ee kuulu. Laetappa mikki piälle. Kokkeile uuvvestaan. Joolu on tulossa, pitkä syksy takana, ja alakaapi jo väsyttee... joko piäsis ulos lummeen telemimmään! Kuva: Päivi Tauru. Suomenpystykorva Virkalan Kaarina eli Kaja Teams-palaverissa. *) Toivosin kuitenniin, että miunkin näkökulumastain mietittäissiin joskus etäpalavereita ja etäopetukssii. Esimerkiks en niä kaikkia värejä. Haestasin kyllä kaeken tosj hyvin, mutta netin kaatta ee sua vielä hajuja jaettua. Voe harmi. Ruutuakkii voep jakkaa, ja iäniä, no miksee sitten hajuja... suatikka makuja! Sitten on tosj vaekkeeta yrittää vuan istua ruuvvun iessä koko aejjan. Eehän siinä jaksais olla, paitsi emännän sylissä. Miusta emännän rapsutukset on paljon kivemppoo ko luentojen seurraamminen ruuvvulta. Ne silitykset jottain miulle kerttookin välittämisestä - luento, eepä juur. Eekö sitä nyt voes jotennii silittee sieltä netinkin kaa...

This year the Finnish University Seminar will be organised as a two-hour webinar. The focus is on well-being at work: Do we still have energy to develop our work, despite the COVID19 hassle? For me, energy to develop my teaching means a fizzy, bubbly, empowering feeling. In other words: Do I still have that bubbly feeling about my work?   Image by  Prawny  from  Pixabay   Since coronavirus-March I've been trying to make something else bubble, too. I've been trying to make a sourdough starter bubble as a gluten free version. Oh my, what a learning process that has been, and still continues to be so. I opted for a gluten free diet a few years ago, for health reasons. I have found the best gluten-free advice and the best gluten-free recipes online, in the English language sphere of the internet.   Sourdough starters caught my attention last year. At first, I went for any sourdough starter blog and recipes. I thought I could easily just rehash them mys...

Tänä vuonna Yliopistopäivän teemana on Koronan varjossa 2020 - vieläkö riittää virtaa työn kehittämiseen? Virta työn kehittämisessä on minusta vähän niin kuin...  kupliva, energinen, voimaannuttava tunne. Vieläkö siis riittää kuplivaa tunnetta työn kehittämiseen.  Image by  Prawny  from  Pixabay   Olen koronamaaliskuusta lähtien yrittänyt saada jotain muutakin kuplimaan. Olen yrittänyt saada vaaleaa hapanjuurta toimimaan gluteenittomana versiona, eli kuplimaan ja kuohumaan, ja sitä myötä kohottamaan gluteenitonta taikinaa. Voi, mikä oppimisprosessi se on ollutkaan: reilu puoli vuotta takana, ja vieläkin jatkuu.  Siirryin gluteenittomaan ruokavalioon muutamia vuosia sitten. Parhaimpia neuvoja gluteenittomaan leivontaan olen löytänyt englanninkielisestä maailmasta netin kautta. Hapanjuurileivonnasta innostuin viime vuonna. Ensin etsin mitä tahansa hapanjuuriblogeja ja -ohjeita. Ajattelin, että varmasti vehnäjauhot voi korvata muilla jauhoilla ihan itseki...

We teachers have been told for quite a long time that we should digitalise more of our teaching and transfer most or all of it online. It’s easy – just use this or that software, these digital platforms, a heaped measure of virtual learning environments, a pinch of apps, a dash of doctrines. Sprinkle with a helping of livestreams, top with video recordings from cloud servers, oh except wait a minute, you mustn’t forget subtitles or else remove the videos quickly. “I can’t open the file,” “The video doesn’t work,” “Why can’t I hear a thing,” “Unable to access the site.” Error, error. Tyger! Tyger! burning bright... A dash of doctrines? They have indeed been flooding through doors and windows with the onset of the COVID19 pandemic. Best practices, good models, check these five ways to improve your online teaching, read these ninety-five online theses hammered onto the door of the cathedral of virtualities, hey does your student plagiarise or cheat in online exams, here’s an algorithm for...

Meille opettajille on kerrottu jo pitkään, että opetusta pitäisi digitalisoida, siirtää virtuaaliseen ympäristöön. Tuosta vaan, ota käyttöön se ja tämä ohjelma, nämä digitaaliset alustat, loraus virtuaalisia oppimisympäristöjä, ripaus äppejä, hyppysellinen oppeja, sirottele sekaan laivstriimiä, hämmennä mukaan videoita, tallenna, editoi, jaa pilvestä, ai niin ja muista lisätä tekstitykset tai sitten ota videot pois hetimiten.    “Tiedosto ei aukea,” “Video ei toimi,” “Miksi en kuule mitään,” “En pääse kirjautumaan sivulle”. Error, error. Tyger! Tyger! burning bright... Hyppysellinen oppeja? Niitä on tosiaan tulvinut eri tuuteista koronakevään myötä. Best practices, hyviä malleja, tsekkaa nämä viisi keinoa verkkovälitteisen opetuksen sujumiseksi, lue nämä yhdeksänkymmentäviisi virtuaalisuuden katedraalin oveen naulattua online-teesiä, hei plagioiko opiskelijasi ja huijaako etätenteissä - tässä sulle algoritmiä ja valvontakamerapalvelua. Paljasta pinnarit: kysy yllättäviä yk...

Photo by Susanna Kohonen.  St.Columba's Bay, Iona , Great Britain. A labyrinth for meditative walking.    How fitting that the launch of my blog happened to coincide with the  World Mental Health Day ! Several years ago I understood and accepted the fact that my work as a teacher would never be what it used to be. It took me a long time to reconsider whether I wanted to continue working as a teacher. As I chose to do so, I then had to re-calibrate my perception on what it means to be a teacher. Namely, about 80% of my courses had to be re-designed and transformed into online courses.  For me, it was a rocky road. As someone who firmly believes and promotes learning-in-interaction, learning-by-doing, as well as experiential learning, which I thought could properly take place only when people actually (physically) meet each other and work together. To me, it seemed impossible to achieve these aims in virtual and digital learning environments.  So my...